1,5 viikkoa on nyt asuttu uudessa kodissa ja vieläkin tuntuu että elo ja olo on välillä vähän kaoottista. Tavaroita ja vaatteita on hukassa, vintti on täynnä jätesäkkejä ja laatikoita joista pitää käydä kaivelemassa että missähän mitäkin voisi olla, ja ne tavarat jotka on tallella, ne eivät meinaa löytää oikeille paikoilleen. Vielä on kaappeja ja laatikostoja ja lipastoja tyhjänä vaikka kuinka, mutta tuntuu tyhmältä vain sulloa kaikki vanhat kamat kaappeihin, pois silmistä, pois mielestä. Mieluummin kävisin läpi koko omaisuuden ja lajittelisin kierrätykseen, kirpparille tai roskiin menevät ja säästettävät, käyttökelpoiset tavarat. Mutta ei oikein nyt inspiroi, ja kun illat on niin lyhyitä niin ei siinä ruuanlaiton ja pyykkishown ja lapsen viihdyttämisen ohella oikein ehdi. No, ehkä tulevana viikonloppuna.

Mutta muuten on kyllä tuntunut ihanalta olla taas koko perhe koossa ja miehelläkin on ollut aikaa olla meidän kanssa ja pikkumies on tykännyt kovasti! Pikkumies ei vain meinaa hahmottaa sitä, että kun ennen puhuttiin vain talosta, nyt pitäisi puhua kodista. Välillä on puhunut toisesta kodista (eli siitä vanhasta)  ja kun viimeisen kerran siellä käytiin, niin pikkumies ihmetteli missä lelut ja sänky ja muut tavarat on. Ja vieläkin vaan odottelee moffaa ja faffaa talolle rakentamaan, kun on tottunut siihen että tupa on täynnä miehiä jotka vain sahaa ja poraa ja vasaroi. Ja aina meidän pitää selittää että ei nyt ole kukaan tulossa rakentamaan kun tämä on meidän koti nyt ja me asutaan täällä.

Mutta valmishan se talo ei toki vielä ole. Listoja on laitettu aika paljon paikoilleen, ja erityisesti jalkalistat miellyttää mun silmää kovasti, leveät ja yksinkertaiset sileät, olisiko leveys jotain 7 sentin luokkaa, nyt juuri en muista mikä oli tarkka mitta. Valojen kanssa on ollut vähän ongelmaa, nehän kun toimivat automaattisesti ja ohjelmoinnin kautta. Meikäläinen on ollut vähän hermostunut valo-ongelmiin kun pelkäsin että tuleeko ne ikinä toimimaan kunnolla ja jotenkin olisin halunnut että tuollainen perusasia kuin valot olisi kunnossa kun muutetaan sisälle taloon. Käytännössä valot saatiin koko taloon, mutta niiden päällä pysyminen ja liiketunnistimen toiminta olikin sitten vähän niin ja näin. Esimerkiksi vessassa istuessa valot saattoi yhtäkkiä mennä pois, samaten kun yläkertaan meni penkomaan säkkejä, niin valot pysyi ehkä minuutin päällä, sitten piti mennä taas portaiden luo heilumaan että syttyivät uudestaan. Ja öisin kissojen kulkeminen talossa saa edelleen valot syttymään vähän väliä. No, olen toki ollut hätäinen ja väsynyt tämän asian kanssa ja varmaan valittanut ihan liikaa tuosta asiasta, mutta nyt mies on kyllä saanut valojen ohjauksen toimimaan hienosti ja uskon että loputkin valojen syttymis- ja sammumisongelmat saadaan pikkuhiljaa korjattua, kunhan olisi aikaa niihin paneutua. Pari päivää sitten tilanne oli niin paha että koko ohjaussysteemi meni tilttiin eikä valoja saanut päälle lainkaan muuta kuin teknisesta tilasta kääntämällä. Onneksi saatiin siihen ongelmaan ammattiapua heti seuraavana iltana (vaikka itse asiassa ammattiautatjakan ei tainnut tietää missä vika oli, mutta jotenkin ne valot taas alkoi yhtäkkiä toimimaan) ja sen jälkeen homma on toiminut hyvin. Pientä hienosäätöä vielä siellä täällä, niin hyvä tulee.

Ja täytyy sanoa että automaattisesti syttyvät valot on kyllä kivat, esim. nyt kun poika on siirtynyt omaan huoneeseensa nukkumaan ja sieltä sitten yöllä taapertaa meidän huoneeseen puoliunissaan niin on ihan kiva että eteiseen syttyy valo että poika näkee eteensä. Samaten kun itse aamutokkurassa kömpii vessaan ja keittiöön, niin saa vain kävellä eikä tarvitse haparoida että missä se katkaisija nyt taas olikaan. Toisaalta en ole koskaan kokenut valojen sytyttämistä ja sammuttamista katkaisijasta mitenkään ongelmalliseksi, mutta ihan kiva nyt näinkin, jotain pientä luksusta arkeen. :)

Pyykkihuolto ja tiskihommat on ihan mahdottoman kivoja kun on hyvät koneet sitä varten! Kuivausrumpu on maailman paras keksintö, tosin olen siellä nyt rumpukuivannut surutta sellaisiakin vaatteita joita ei merkintöjen mukaan saisi, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole mitään haavereita sattunut. Mitenkäs lukijat, oletteko te miten paljon rumpukuivanneet tekstiilejä joita ei oikeasti saisi, ja onko pysyneet hyvinä siitä huolimatta? Tuntuu vain että vaatteissa on turhan usein tuo rumpukuivauskielto, ja oon miettinyt että onko se laitettu vähän niinkun varmuuden vuoksi..?

Mitäs muuta.. Niin kissat on kyllä tykänneet kovasti uudesta talosta, neitikissa on muutaman kerran jo karannutkin ja juoksee kevättäpinöissään ikkunalta toiselle ja mouruaa ja raapii ovia että jos vaikka pääsis ulos. Häntäongelmainen kolli sen sijaan edelleen jahtaa häntäänsä, mutta on jotenkin seesteisempi ja aktiivisempi kuitenkin uudessa talossa, eikä se häntä vie ihan kaikkea aikaa enää, joten pieni toivo elää vielä että ehkä se vielä tulee järkiinsä.

Sisustusjutut mietityttää, verhot ja huonekalut. Sopivia sohvia ei olla löydetty MISTÄÄN, kun ei kovin kalliita haluttaisi ostaa, ja nyt mennään siis vanhoilla huonekaluilla toistaiseksi vaikka erityisesti olohuoneen sisustus tuntuukin jokseenkin sekavalta ja mitäänsanomattomalta tällä hetkellä. Olohuoneen isoihin ikkunoihin pitäisi saada äkkiä verhot koska kevätauringon porottaessa siellä on turkasen kuuma. Haluaisin kankaiset laskosverhot, kutakuinkin tälläiset, mutta niiden teettäminen yli kuusi metriä leveään ikkunarivistöön tulisi maksamaan reilun tonnin!! Joten haaveeksi taitaa jäädä.. Sivuverhoista ei ole oikein apua, ellei sitten laita niin massiivisia sivuverhoja että ne voi tarvittaessa vetää ikkunoiden eteen. Rullakaihtimia en oikein haluaisi, en myöskään konttorimaisia lamellikaihtimia. Sen sijaan ihan ok:lta voisi näyttää eräänlaiset puiset taitettavat "verhot" mutta en nyt löydä niistä enää kuvan kuvaa netistä. Laitan tänne jos löydän.

Nyt täytyy tehdä välillä töitäkin, palailen asiaan, toivottavasti kuvien kera.