Nyt alkaa olemaan sen verran vähän jäljellä, että odottaminen alkaa käydä tuskalliseksi. Kun tietää että muutto on pian lähellä, ei nykyistä kämppää huvita yhtään enää huoltaa ja siivota, ihan vaan välttämättömät pintaputsaukset että elämä olisi siedettävää tämän viimeisen noin kuukauden ajan mitä enää siellä asutaan.

Pidennettiin vuokrasopimusta helmikuun loppuun asti niin ei tarvitse stressata tuon kuunvaihteen kanssa. Yritetään kyllä vielä saada niin pitkälle kuin mahdollista valmiiksi tammikuun loppuun mennessä, mutta sitten ne loppusiivoukset ja itse muuttourakka hoidetaan helmikuun puolella kaikessa rauhassa, näin ainakin ollaan ajateltu. Ja jos vielä tulee rakentamisessa jotain takapakkeja, niin onpa sitten selusta turvattu ainakin kuukaudeksi eteenpäin.

Keittiö on laatoitettu, seuraavaksi ilmeisesti kodinhoitohuone ja pesutilat. Sähkömiehetkin oli talolla tekemässä eilen jotain, en vaan yhtään tiedä että mitä. Ja illalla oma raksaukkoni oli isänsä kanssa laittamassa meidän makuuhuoneeseen, tai oikeastaan sinne vaatehuoneeseen, laminaattia että kaapit voi sitten pian asentaa, ja oli kuulemma ollut nappiostos tuo laminaatti. Täytynee itse käydä katsastamassa miltä se oikein näyttää lattialla kun siellä kaupassa on aina vähän vaikea tietää miten siistiä jälkeä laminaatista tulee.

Mä en nyt vaan oikein viitsi pojan kanssa mennä talolle hengailemaan niin kauan kun noita lattioita laitetaan, koska poikahan sitten juoksee siellä lattiatasoitteiden ja puolivalmiiden laatoitusten päällä. Parempi pysytellä pois kunnes lattiat on valmiit, ja keskittyä vaikka pikku pakkailuun ja tavaroiden karsimiseen kotipuolessa. Tässä rakentamisen tiimellyksessä on kotona odottelevat kissatkin jääneet pahasti paitsioon, täysin vaille huomiota ja virikkeitä, ja ilmeisesti sen seurauksena toinen kissa järsikin häntänsä niin pahasti verille että piti amputoida pala pois. Nyt toivutaan leikkauksesta ja mietitään kuumeisesti millä saataisiin kissa nyt unohtamaan tuo häntänsä ja keksimään muita kiinnostuksen kohteita. Pahimmassa tapauksessa joudun päästämään kissat ulkokissoiksi sitten kun ollaan muutettu, jos ei mikään muu virike tuolle hännänjyrsijälle riitä vaan häntä on jatkuvasti suurimman mielenkiinnon kohteena. Lääkärikin oli sitä mieltä että ulkoilu voisi laukaista tilanteen kun siellä ei kertakaikkiaan ehdi miettiä perässä seuraavaa häntää.

Että muuttoa kuumeisesti odotellessa, sekä itseni, lapseni että kissojeni puolesta. Ja varmasti myös itse raksaajan puolesta.