Spakkelitalkoot oli ja meni. Talkoot jäi jokseenkin tyngäksi osallistujamäärän suhteen, täysipäiväisiä talkoolaisia olivat vain mies ja poikamme kummi Kaj. Lisäksi mun äiti ja isä olivat aamulla apuna ja hoitivat vielä poikaa iltapäivällä että mäkin sain vähän osallistua hommiin. Kiitos ahkerille spaklaajille!

Tulihan siinä sitten läiskittyä tasoitetta seiniin oikein urakalla mutta valmista ei toki vielä tullut, ja kieltämättä hieman korpesi, kun naapuritalossa takkatuli loimusi ja tänään sisään muuttaneet asukkaat istuskelivat olohuoneen sohvalla kaikessa rauhassa sillä välin kun meikäläiset kädet ruvella ahertaa törröttävien ruuvinkantojen ja kaikenmaailman kolojen kimpussa. Enkä todellakaan ole tirkistellyt, enpä voinut välttyä näkemästä naapuriin kun talojen välillä taitaa olla noin kymmenen metriä! Tästäköhän se perussuomalainen naapurikateus nyt sitten lähtee käyntiin?

Kamerakin mun oli tarkoitus ottaa talkoisiin mukaan, mutta unohdin sen kotiin, ja sitten kun iltapäivällä pääsin käymään kotona hakeakseni miehille suihkupullon tasoittamisessa käytettävän saumanauhan kiinnittämistä varten, niin nappasin kameran samalla mukaan ja talolle tultuani huomasin että muistikortti on poissa. Että ei otettu tänään valokuvia, ei. Eipä niissä spakkeliläikissä paljon kuvaamista kyllä olisi ollutkaan..

Lisäksi tänään on saatu iso määrä kipsilevyä vielä paikalleen, niitä kun tuntuu puuttuvan yhdestä sun toisesta paikasta aina vaan. Ja lumitöitäkin saatiin jo vähän tehdä pojan kanssa, tänään on lunta satanut oikein urakalla ja meidän tuleva kotikatu peittyi ihanaan valkoiseen vaippaan. Yhden toisen rakentajaperheen rouva samalta kadulta kävikin ihastelemassa meidän talon väriä, että kuinka hienolta se näyttää puhtaan valkoista lumea vasten. Hih, enpä ole tullut tuolta kantilta asiaa ajatelleeksi, mutta kiva jos näyttää hyvältä.

No, huomenna on sitten isänpäivä. En ole jaksanut oikein paneutua koko isänpäivään, onneksi poika on hoidossa askarrellut jotain pientä ja ostin mä sentään yhden pienen ex tempore lahjan tänään kaupassa käydessäni, vaikka se lahja olikin kyllä enemmän mulle itselle kuin miehelle. Mutta onpahan nyt edes jotain.. Kakkua en jaksa millään tehdä ja äiti lupasi tarjota ruokaa joten ei tarvitse sen kummemmin köksätäkään huomenna. Mä veikkaan että miehelle paras isänpäivälahja on, kun saa rakentaa aamusta iltaan.