Tänään piti tulla K-Raudan toimittamat kaakelit, kiuas ja muuta sälää. Ja niinhän ne tulikin, mutta pikkasen väärälle tontille tien toiseen päähän jossa rakentaa meidän sukunimikaimat. Mun isä oli ollut päivällä raksalla ja nämä sukunimikaimat oli tulleet sanomaan että heidän pihalle on kipattu tavaraa joka ei kuulu ainakaan heille mutta nimestä päätellen se saattaisi kuulua meille. No, siellä ne sitten oli, kymmeniä laatikoita ja satoja ja taas satoja kiloja kaakelia sekä iso ja kallis kiuas ohikulkijoiden ja lumipyryn armoilla..  Siitä olisi joku saanut uuden kylppärin varustuksen itselleen halutessaan. Kaiken lisäksi mies oli töissä ja sekä työ- että yksityiskännykästä oli akku tyhjä eikä sitä saanut mistään kiinni, ja mun isä soittelee tuskastuneena että pitäiskö hänen nyt mennä sinne niitä nostelemaan ja peräkärryllä kuskaamaan, minäkin kun olin töissä ja töiden jälkeen piti hakea tenava hoidosta ja kiirehtiä kotiin ruuanlaittoon. Ja siihen ratkaisuun oli isä sitten äiteen kanssa päätynyt että menevät hakemaan itse tavarat sieltä pois, kun ei herra talonrakentajaa saatu kiinni. Mutta kaikeksi onneksi tuo sukunimikaima, jonka tontilla tavarat lojui, oli itse soittanut K-Rautaan ja selvittänyt asiaa puoli tuntia kunnes olivat saaneet kiinni jonkun joka osasi sanoa asiasta jotain ja olivat saaneet auton järjestettyä siirtämään tavarat oikeaan paikkaan. Ja äiti ja isä olivat sitten kantaneet sisälle sen minkä olivat pystyneet, kiukaan ja pikkutavarat, ja lavoilla olleet kaakelit olivat peittäneet hyvin pressuilla. Illalla käytiin miehen kanssa kantamassa laatat sisälle kuivumaan, ne kun oli jo melkoisen märkiä ja pakkasen tullen saattaisivat ehkä haljeta.

Olipa säätöä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja iso kiitos sukunimikaimoille ja äidille ja isälle ripeästä toiminnasta!