Hyvää isänpäivää tasapuolisesti kaikille isäihmisille!

Meidän isänpäivä sujuu normaaleissa merkeissä eli raksahommissa ja jossain välissä pitäisi tehdä pikainen kierros isovanhempien luokse isänpäivätoivotuksia viemään. En mä hennonut miestä vaatia olemaan kotona kun tiedän että jokainen päivä on nyt tärkeä että päästäisiin suunnitellussa aikataulussa muuttamaan.

Suunniteltu aikataulu on siis tällä hetkellä tammikuu 2011. Meidän vuokrasopimus on sovittu päättyväksi tammikuun loppuun mennessä ja sitä ennen olisi ihan kiva päästä tästä pikkukämpästä pois. Toki sopimusta voi tarpeen tullen jatkaa, mutta toivo elää vielä että päästäisiin alkuvuodesta uuteen kotiin. Omasta mielestäni tämä rakennusprojekti on edennyt aika vauhdilla, olin varautunut siihen että ensi kesänä EHKÄ päästäisiin muuttamaan, mutta eihän tämä ollut paha projekti ollenkaan, toki se on sitten vaatinut sen että mies on tehnyt talolla töitä kaiken mahdollisen vapaa-ajan ja että hänellä on ollut apulaisia. Yksin tuskin oltaisiin vielä lähelläkään tätä pistettä.

Näin isänpäivän tiimoilta tulee väkisinkin mietittyä sitä, miten lapsi kokee isän poissaolon. Selvästi poika odottaa isäänsä koko ajan, juoksee aina ovelle kun kuulee pienen rapsahduksen ja toivoo että isä tulisi, ja aina pettyy kun ei sieltä kukaan tulekaan. Ja äidin sydän särkyy joka kerta kun poika vilkuttaa isälleen heipat kun isä lähtee rakennukselle tai me lähdetään rakennukselta pois. Ja sitten kun isä (tai pappa kuten meillä sanotaan kun mies on ruotsinkielinen), on kotona, niin äiti ei ole mitään, äiti ei saa tulla lähellekään isän ja pojan leikkejä. Ja isältä vaaditaan kotona ollessa sataprosenttinen huomio ja jos isän huomio hetkeksi herpaantuu, on seurauksena kauhea huuto ja tinttailu.

Joten kovasti odotamme, että päästäisiin vihdoin saman katon alle kaikki. Ollaan ajateltu että rakennettaan talo nyt asuttavaan kuntoon niin pitkälle kuin mahdollista ja muutetaan sitten tammikuussa, oli tilanne mikä hyvänsä. Kaikki varoittelee, ettei keskeneräiseen kannata muuttaa koska se sitten jää keskeneräiseksi ikuisiksi ajoiksi, mutta mulla on kova luotto mieheeni joka on innokas remonttireiska ja tykkää touhuta kotosalla, edellisessäkin omakotitalossamme miehellä piti jatkuvasti olla jotain remontoitavaa ja rakennettavaa että elämä oli mielekästä, joten uskon että ne viimeisetkin listat ja tapetit saadaan seiniin vaikka jo asuisimme talossa. Se olisi meille kaikille niin paljon mielekkäämpää elämää. Elämää yhdessä isän kanssa.

Sen myötä haluan toivottaa vielä hyvää isänpäivää meidän omalle pappalle!