Ihan ensi alkuun, siellä se talo nyt seisoo.

 

Näin äkkiä se odottajan aika sitten loppujen lopuksi menikin, etten ole juuri ehtinyt edes blogia päivitellä. Timpurit tuli tämän viikon maanantaina eli 2.8 laittamaan alajuoksuja ja seuraavana aamuna tulikin sitten jo talo joka iltaan mennessä oli kattokorkeudessaan. Ja meikäläinen tietysti aloitti tällä viikolla työt niin etten varmasti päässyt paikalle katsomaan pystytystöitä.. Töistä on sitten pitänyt joka päivä kiireen vilkkaa rientää hakemaan poikaa hoidosta että päästäisiin äkkiä tontille näkemään edes vähän jotain jännää. Mutta siinä se nyt sitten on, meidän koti. Vihdoin ja viimein.

Lattia valettiin siis jo etukäteen edellisellä viikolla. Sitä ennen piti saada paikalleen hirveä määrä putkea ja letkua, lämmityspiuhaa, styroksia, metalliverkkoa sun muuta.. Monta pitkää päivää siinäkin vierähti että saatiin kaikki valmiiksi valua varten. Ja vaikka koko heinäkuu on ollut niin ihanan lämmin ja aurinkoinen, niin tietysti juuri ennen valua tuli kauheat kaatosateet ja vettä piti käydä pariin kertaan pumppaamassa pois että saatiin lattia tehtyä. Tai mistäs mä tiedän olisiko sen lattian voinut siihen veden päälle tehdä mutta ei se mun mielestä ainakaan kovin kivalta ajatukselta tuntunut.. Parempi kai se on että on mahdollisimman kuiva alusta kuitenkin.

Letku- ja putkihässäkkä

 

Hätä keinot keksii. Oli meillä ihan asiallinenkin vesipumppu, mutta lasten vesitykki osoittautui tehokkaaksi tässä hommassa.

Ja tietysti sitten kun talo oli tullut ja seinät hätinä saatu pystyyn niin eikö taas juuri seuraavana yönä alkanut sataa vaikka niin hienoja kesäisiä päiviä oli pidellyt vaikka kuinka ja kauan. Pitihän sen sateen juuri sillä hetkellä tulla, kun ei olisi tarvinnut. Ja satoikin oikein urakalla. Kaukaa viisaana miehet laittoi pressua yöksi suojaksi jonkun verran, ja kätevät timpurit onneksi sai aluskatteen laitettua enimpien seinien suojaksi seuraavana päivänä ja sateen lakattua näytti onneksi siltä ettei ne suojaamattomatkaan seinät olleet kärsineet niin pahasti kuin olisi voinut kuvitella. Ja nythän ihana aurinko onkin sitten kuivattanut seinät tyystin, onneksi.

Nyt meillä sitten on talo. Ja talomaalia jota talkooporukka on parhaillaan seinille sutimassa, kun minä tulin jo kotiin poikaa nukuttamaan.