Jos kaupungin työntekijöitä ollaankin aina moitittu hitaudesta ja saamattomuudesta ja asioiden ja asiakkaiden pompottelusta henkilöltä ja virastolta toiselle, niin laskutus kyllä pelaa. Tänään tupsahti postissa lasku vuokrasopimuksen laatimiskustannuksista sekä tontin lohkomisesta ja rekisteröinnistä, eikä me oltu vielä edes ehditty käydä allekirjoittamassa koko vuokrasopimusta.

No, käytiin sitten samantien pistämässä nimet siihen sopimukseen, vähän niinkuin miehen huomisen syntymäpäivän kunniaksi. Nyt on taas vähän helpottuneempi olo, tavallaan ollaan taas otettu pieni askel kohti omaa kotia. Kun vaan jo pääsisi sinne tontille, vielä melkein puoli vuotta pitää odottaa ennenkuin työt saa alkaa. Ei olla nyt käyty katsomassa tontilla vähään aikaan, miltä siellä näyttää, teitä siellä kovaa vauhtia rakennetaan ja kiviä räjäytellään, ei kuulemma ole päiväsaikaan aluelle asiaa ilman kypärää kun siellä kiviä sinkoilee.

Rautakaupassakin käytiin jo alustavasti katselemassa sisustusmateriaaleja ja etsimässä ideoita. Onneksi meillä on miehen kanssa hyvin pitkälti samanlainen maku ja samanlaiset visiot. Ainoastaan se, että tuleeko joka huoneeseen erilainen lattia vai ei, aiheutti pientä erimielisyyttä. Meillä on toiveena saada suhteellisen ajattomia materiaaleja jotka näyttäisi hyvältä vielä kymmenen vuoden päästäkin, eikä mitään kovin räikeitä trendijuttuja, joita sisustuslehdet pullistelee, ne alkaa kuitenkin tuntua tylsiltä parissa vuodessa. Modernia ja selkeää, ajatonta ja tyylikästä. Siitä lähdetään.

Vuokrakämpässä olo tuntuu kyllä vaihteeksi mukavalta, pienessä asunnossa on jollain tapaa paljon helpompi ja tehokkaampi toimia. Pyykkääminenkin tuntuu kivalta kun pyykkiä voi ripustaa telineelle olohuoneessa telkun ääressä, ja muutenkin on paljon helpompaa pitää pientä asuntoa siistinä. Vaikka toisaalta sitten tavaraa on aina liikaa asunnon kokoon nähden joten kokoajan tuntuu että on sotkuista kun tavaroita ei meinaa saada mahtumaan kaappeihin. Positiivisin yllätys tässä kaikessa kuitenkin on ollut käsin tiskaamisen ihanuus. Vuosikausia tiskikoneen orjana oltuani huomaan, että on tosi rentouttavaa vain seistä tiskialtaan ääressä ja kuunnella astioiden kilinää, miettiä omia asioitaan ja katsoa kuinka astiat puhdistuu alta aikayksikön ja katoaa omille paikoilleen kaappeihin. Astianpesukoneessa oli aina se riesa että ne puhtaat astiat jäi sinne koneeseen ja likaiset kertyi tiskipöydälle isoksi läjäksi, ja uusia astioita otettiin suoraan tiskikoneesta eikä kaapista.. Sitten kun kone oli tarpeeksi tyhjä ja tiskipöydällä oli tarpeeksi iso läjä, sitten ne loput puhtaat astiat oli helpompi laittaa koneesta kaappiin kun niitä ei enää montaa ollut. Aika laiskaa menoa.

Menenkin tästä nyt tiskaamaan päivän viimeiset tiskit.