Aika lailla tasan kolme vuotta sitten, alkuvuodesta 2007 ostimme omakotitalon hyvältä paikalta lähellä Vaasan keskustaa. Talo oli vanhahko ja pieni, mutta suhteellisen hyväkuntoinen ja remontoitu. Ensimmäistä siivousta talossa tehdessäni löysin vaatekomeron liukuovien kiskoista ison, pörröisen tukun edellisen asukkaan hiuksia, ja jo tuolloin kävi mielessä että tätäkö tämä nyt sitten on, lopun elämää saa siivota toisten ihmisten jätöksiä joita putkahtelee mitä omituisimmista paikoista vuosienkin päästä. En ole mikään hygieniafriikki, mutta on silti kivempi siivota omia sotkuja kuin toisten vanhoja. Omaa vessanpönttöä on mukavempi pestä kuin toisten. :) Muutenkin niiden noin kolmen vuoden aikana, jotka talossa asuimme, ehdimme lukemattomia kertoja ajatella niitä vanhan "käytetyn" talon huonoja puolia, kuten se että edelliset asukkaat eivät ehkä ole olleet yhtä innokkaita remonttireiskoja, vaan ovat tehneet rempat hutaisten ja niitä jälkiä on sitten hirmuisen kova työ korjailla. Esimerkiksi jo se, että lastenhuoneen valkoinen katto oli täynnä vaaleanpunaisia maaliroiskeita, ärsytti suunnattomasti ja pisti ihmettelemään, että eikö maalari ole kertakaikkiaan huomannut että maalia roiskuu sinne tänne, vai eikö vain ole välitetty..? Puhumattakaan sitten vanhan talon ilmanvaihto-ominaisuuksista, lämmityksestä, jne, sellaisissakin asioissa oli paljon parantamisen varaa.. No, kukin tavallaan, toiset nauttivat vanhan kunnostamisesta ja kyllähän vanhastakin saa huippuhienoa kun vaan viitsii. Mekin elimme talossa suhteellisen tyytyväisinä, olihan se oma koti, mutta takaraivossa kyti kokoajan pieni ajatus siitä, että mitä jos tämän kuitenkin myisi pois. Kaikki mitä talossa tehtiin ja kunnostettiin, tehtiin silmälläpitäen sitä, että ehkä me vielä talon myymme ja rakennamme uuden. Ja kun meille sitten vuoden 2009 keväällä syntyi pieni poika ja huomasimme, että lebensraum käy aina vaan ahtaammaksi, ei ollut enää mikään radikaali ja yhtäkkinen päätös lähteä hakemaan kaupungin tontteja kun niitä vihdoin tuli jakoon hyvältä paikalta. Se oli ensimmäinen askel kohti omaa unelmaa, kohti uutta taloa, kohti sitä sadusta tuttua koivua ja tähteä joka johdattaa kulkijat vihdoin kotiin.